Toiminta

Perustamissopimus

Me allekirjoittaneet perustamme täten Kouvolan Kameraseura nimisen yhdistyksen, rupeamme sen jäseniksi ja hyväksymme sille seuraavat säännöt:

1 § Yhdistyksen nimi on Kouvolan Kameraseura ja sen kotipaikka on Kouvolan kauppala.

2 § Yhdistyksen tarkoitus on edistää valokuvausharrastusta sekä kohottaa sen taiteellista ja teknistä tasoa.

3 § Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää kokouksia, keskustelutilaisuuksia, esitelmiä, valokuvanäyttelyitä ja kilpailuja sekä retkeilyä, hankkii jäsenilleen valokuvatarvikkeita ja kirjallisuutta sekä harjoittaa kerhotoimintaa.

4 § Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä jokainen hyvämaineinen Suomen kansalainen, joka haluaa edistää yhdistyksen tarkoitusta ja jonka johtokunta hyväksyy. Johtokunta on yhdistyslain 11 §:ssä mainituin edellytyksin oikeutettu erottamaan jäsen yhdistyksestä. Erottamispäätöksestä voidaan valittaa yhdistyksen kokoukselle ja valitus on  jätettävä kirjallisesti yhdistyksen johtokunnalle 30 päivän kuluessa erottamispäätöksen tiedoksisaamisesta.

5 § Yhdistyksen jäsenet ovat varsinaisia ja kannattavia jäseniä. Kunniajäseneksi voi yhdistys vuosikokouksessa tekemällään päätöksellä kutsua toimintaansa ansiokkaasti edistäneitä henkilöitä. Varsinaiset ja kannattavat jäsenet suorittavat yhdistykselle vuotuisen jäsenmaksun, jonka suuruus määrätään vuosikokouksessa. Yhdistyksen kokouksissa on kaikilla jäsenillä yhtäläinen äänioikeus.

6 § Yhdistyksen hallituksena toimii johtokunta, johon kuuluu vuodeksi kerrallaan valittu puheenjohtaja ja kuusi kahdeksi vuodeksi valittua jäsentä, joista puolet eroaa vuosittain, ensi kerran arvan perusteella. Johtokunta on päätösvaltainen, jos puheenjohtaja  tai varapuheenjohtaja ja vähintään kolme jäsentä on saapuvilla. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni paitsi vaaleissa arpa.

7 §  Johtokunta valitsee keskuudestaan vuodeksi kerrallaan varapuheenjohtajan, sihteerin ja rahastonhoitajan sekä muut tarpeelliset virkailijat, jotka voidaan valita johtokunnan ulkopuolelta. Juoksevien asioiden hoitoa varten voi johtokunta asettaa keskuudestaan 3-5 jäsenisen työvaliokunnan hoitamaan asioita.

8 §  Yhdistyksen  nimen kirjoittavat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri, kaksi yhdessä.

9 §  Yhdistyksen hallintoa ja tilejä tarkastamaan valitaan vuosikokouksessa vuodeksi kerrallaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varamiehet.

10 §  Yhdistyksen toiminta- ja tilivuosi on kalenterivuosi. Tilit ja vuosikertomus on jätettävä tilintarkastajille viimeistään kaksi viikkoa ennen vuosikokousta.

11 §  Yhdistyksen vuosikokous pidetään helmi – maaliskuussa johtokunnan lähemmin määräämänä aikana. Muita kokouksia pidetään, kun johtokunta katsoo sen tarpeelliseksi tai vähintään kaksikymmentä (20) yhdistyksen jäsentä sitä  johtokunnalta kirjallisesti pyytää ilmoitetun asian käsittelemistä  varten. Yhdistyksen kokoukset kutsutaan koolle vähintään seitsemän (7) päivää ennen kokousta ilmoittamalla Kouvolan Sanomissa.

12 §  Vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

1)     Valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri sekä kaksi pöytäkirjan tarkastajaa.

2)     esitetään yhdistyksen vuosikertomus

3)     esitetään yhdistyksen tilit ja tilintarkastajien lausunto sekä päätetään tilien hyväksymisestä ja tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä johtokunnalle ja rahastonhoitajalle

4)     päätetään jäsenmaksun suuruudesta

5)     hyväksytään tulo- ja menoarvio alkanutta vuotta varten

6)     valitaan yhdistykselle puheenjohtaja

7)     valitaan kolme jäsentä johtokuntaan erovuoroisten tilalle

8)     valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille kaksi varamiestä kuluvan vuoden tilejä ja hallintoa tarkastamaan

9)     päätetään muista johtokunnan tai jäsenten esittämistä asioista ottaen huomioon näiden sääntöjen 13 §:n ja yhdistyslain 14 §:n määräykset

13 §  Jäsenten kokouksissa esittämät asiat voidaan ottaa niissä käsiteltäväksi, ei kuitenkaan päätettäviksi. Jos jäsen haluaa jonkin asian yhdistyksen kokouksessa päätettäväksi, tehköön siitä kirjallisen esityksen johtokunnalle niin hyvissä ajoin ennen kokousta, että johtokunta ehtii antaa siitä lausuntonsa.

14 §  Päätökset yhdistyksen kokouksissa tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä, paitsi milloin on kysymys sääntöjen 15 ja 16 §:ssä mainituista asioista.

15 §  Näitä sääntöjä voidaan muuttaa yhdistyksen kokouksessa, jos muutoksesta on kokouskutsussa mainittu ja jos muutosta kannattaa vähintään 3/4 annetuista äänistä.

16 §  Päätös yhdistyksen purkamisesta on tehtävä kahdessa vähintään kuukauden väliajoin pidetyssä yhdistyksen kokouksessa vähintään ¾ äänten enemmistöllä. Jos yhdistys purkautuu, on sen varat käytettävä yhdistyksen tarkoitusta palvelevan toiminnan hyväksi purkautumista päättäneen kokouksen mukaan.

Kouvolassa, joulukuun 1. p:nä 1952.

Kalevi Pihkala, maalari, Kuusankoski

Erkki  Ilves, vaihdemiesten esimies, Kouvola

Pentti Jokiniemi, raut.virkamies, Kouvola

Seura rekisteröitiin yhdistysrekisteriin  3.  p:nä kesäkuuta 1953. Rekisterinumeroksi kirjattiin 63245.

Kouvolan Kameraseura ry hyväksyttiin Suomen Kameraseurojen Liitto ry:n jäseneksi joulukuun 3 p:nä 1954.

Kuvalaboratorio

Kameraseura sai ensimmäisen kuvantekopaikan Kouvolan kaupungin avustuksella vuonna 1960 ja hankki samalla perusvälineet kuten suurennuskoneen oheistarvikkeineen ja mm värikorjailusuotimet. Sakari Kajaston opastuksella ja Nyblinin avustuksella päästiin opettelemaan väripaperikuvien tekoa. v.1966 saatiin paikka Kankaan koulun väestösuojasta joka sijaitsi koulun pihalla Salpausselänkadun varrella. Paikka oli erittäin vaikea veden tulviessa lattioilla saappaan vartta myöten. Vuonna -1967 saatiin uusi paikka vanhalta kaupungintalolta joka sittemmin osoittautui aivan liian kylmäksi paikaksi valokuvien tekemiseen. Kuvia päästiin tekemään jonkin aikaa v.1974-75. Helioksen laboratoriotiloissa Sakaristontiellä erään kerrostalon alakerrassa. Tilanne parani huomattavasti kun kaupunki antoi v 1976. ”Kiskon” yläkerrasta uuden laboratorio tilan. Nykyinen nuorisotalon laboratorio paikka on kohtuullinen vaikka se onkin kesällä suhteellisen kuuma ja talvella vaivaa kylmyys.

Kameraseuran jäsenlehdessä n:ro 1/86 on asiaa mm. ”labbiksen” seinällä olevasta käyttöön liittyvästä ohjeesta: Tupakointi ja alkoholin käyttö on ehdottomasti kielletty. Laita nimesi molempiin käyttövihkoihin (seura/nuorisotalo). Siivoa jälkesi! Huolehdi siitä, että pöydät ja lattiat sekä altaat ovat puhtaat, tyhjennä roskis ja katso että järjestys on muutoinkin hyvä. Onhan sinullekin viihtyisämpää tulla puhtaaseen pimiöön kuvantekoon, eikö totta ??  ”Labbiksessa” ei ole erikseen palkattua siivoojaa, siksi jokaisen käyttäjän on siivottava jälkensä. Muista myös, että kalusto on seuran yhteistä omaisuutta, josta jokainen käyttäjä vastaa henkilökohtaisesti. Jos jotain rikkoutuu ota yhteyttä allekirjoittaneeseen tai Kuva-Sävilään avaimia palauttaessasi. Suurennuslamput ym. ovat kulutustavaraa jonka seura kustantaa, mutta ilmoita niistäkin jotta tilalle voidaan hankkia uusia.

Toivotan kaikille ”labbiksen” käyttäjille antoisia kuvantekotuokioita. Näillä ohjeilla varustettuna ja laboratorion hoitajan yhteystiedoilla asiat ovat hoituneet. Laboratorion hoitaja on muistanut myöskin lisätä tekstin loppuun, että jos sinulla on jokin ”labbiksen” parannusehdotus, niin älä epäröi ottaa yhteyttä.

Laboratorion käyttöaste on ollut varsin korkea ja siten osoittautunut erittäin tärkeäksi avuksi jäsenille. v. 1979 käyttötunteja oli 738. v.1984 kirjattiin 507 käyttötuntia. v.1986 tunteja kertyi 746. v. 1995 käyttömäärä oli hivenen pienempi ollen 47 käyttökertaa. v.1998 käyttökerroiksi kirjattiin 87 joka on n. 350 tuntia.

Käyttäjän kokemuksia
Heikki Rautio

70- luvulla  kameraseuran laboratorio sijaitsi vanhan kaupungintalon ullakkokerroksessa. Vesi piti hakea vessasta ja myöskin viedä sinne. Talo oli jo silloin vanha ja väsynyt täristen voimakkaasti aina kun ratapihalla kulki raskaampi tavarajuna. Samoin samassa kerroksessa oli jonkin nuorten rokkibändin harjoitukset. Nuoret harjoittelivat innokkaasti ja tietenkin kohtalaisen suurilla äänen voimakkuuksilla, niin että suurennuskone tärisi pöydällä. Suurennuskoneena oli 6×6 Opemus ja näyttelyvedoksia tehdessä kone piti nostaa aivan ”tappiin” jotta sai tehtyä 30×40 vedoksen. Nuorten harjoitellessa sovittiin, aina ennen paperin valotusta että orkesteri pitää 2 minuutin mittaisen tauon harjoituksissa että saamme taas paperin valotettua. Yhteistyö toimi aivan joustavasti ja vedoksia syntyi.

Talvella ” labbis” oli erittäin kylmä. Vaatetta piti varata mukaan ja kehitteet pidettävä kuumavesi altaissa jotta ne säilyivät toimintakuntoisina. Vietimme Aunen kanssa viikonloppuja lähes täysipäiväisesti ellei pidempäänkin labbiksessa tehden vedoksia. Kahvia ja voileipiä oli mukana ja ainakin talvella oli kuin olisi ollut ”kolkkapoikien” retkellä, niin kylmää oli.

Alkujaan ”labbis” oli askeettinen sisältäen vain minimin.  Uuden Durstin  saaminen oli suorastaan juhlaa  ja vedosten tekokin alkoi sujua aivan uudella rytmillä.

Kirjokiven retkellä 1960-luvulla; Esko Tommola, Kalervo Aaltonen ja pj Väinö Ilmola

Kuvaus harrastuksena
Heikki Rautio

Liityin Kameraseuraan  joskus aivan 70 luvun alussa jolloin kokoontumiset olivat Kuntotalolla. Kimmokkeen  antoi Coca cola kamera jonka sain vaihtamalla korillisen Koffin 1-pilsneriä  korilliseen Coca colaa joitten korkeilla sai kameran ilmaiseksi. Kyseisen Agfa rapid kameran etsin oli sen verran kinkkinen että päät tahtoivat jäädä kuvattavilta pois, sehän tietysti harmitti. Veljeni Yrjö kertoi Kameraseurasta ja että oli liittynyt siihen, joten minä perästä. Oli ”jännää” mennä kerhoiltoihin kuuntelemaan ”konkareitten” Tero Koski, Sakari Kajasto, Raimo Sävilä, Kalervo Aaltonen, Olli Aaltonen ym juttuja. Kaikki  olivat pukeutuneet parempiin. Tuulipuku oli vielä silloin tuntematon onneksi. Muistan että keskustelut olivat mielenkiintoisia, mutta sitä oppia jota olin mennyt hakemaan ei kovin helposti saanutkaan. Opilla tarkoitan aivan perusasioita joista kuvanteko lähtee.  Minut taidettiin leimata hieman kapinalliseksi kun rupesin suorastaan vaatimaan  peruskurssia ym. koulutusta.  Aikanaan sitäkin sitten saatiin. Kouvolan kirjastossa oli jo tuolloin erittäin hyvä valikoima valokuvauskirjallisuutta, jota sitten lainasin ja luin ja välillä kokeillen käytännössä. Esa Lehmuskenttä oli jo Tampereen vuosinaan tehnyt kuvia ja opasti alkuun omassa ”kylppärissään”  ja siitä homma lähti alkuun. Valokuvauksen peruskurssi saatiin aikaan siten että Kansalaisopisto järjesti kurssin jonka vetäjänä oli Raimo Sävilä. Seuraavana syksynä sitten taisin aloittaa samaisen kurssin  uudelleen, ollen kuitenkin jo sen vetäjänä, Sävilän Raimo oli kuitenkin taustatukena. Kurssien vetäminen oli erittäin antoisaa sillä samalla siellä oppi itsekin paljon, sekä käytännön kautta, mutta myös siksi, että piti opetuksen takia paneutua asioihin aivan erilaisella painotuksella, ottaa selvää  ja kokeilla asiat ensin käytännössä.

Muistuupa mieleen
Tero Koski

Oli vuosi 1960. Suomen Kameraseurojen Liito ry:n vuosinäyttely ja vuosikokous oli saatu Kouvolaan. Tästä tuli suururakka jonka onnistumista toivottiin ja pelättiin pahinta jos sittenkin jokin menee pieleen. Oli erittäin jännittävää istua Kuntotalon katsomossa kuvien ripustamisen jälkeen katsomassa kättensä töitä, se onnistui sittenkin. Sali täynnä kuvatauluja kuvineen. Ja sitten se tapahtui – se pahin. Kuului kolahdus ja toinenkin. Syykin selvisi varsin pian, ripustukset oli joidenkin kuvien osalta pettäneet. Onneksi kuvat eivät vahingoittuneet, mutta sydäntä kylmäsi kummasti. Jos ne kaikki pettävät. Asiat saatiin kuitenkin kuntoon vaikka koko näyttelyn ajan piti käydä ajoittain tarkistamassa ettei vaan sama pääse toistumaan. Onni oli lopulta myötä eikä niiden joidenkin kuvien putoamisesta tietoa päässyt vuotamaankaan kun paikalla ei sattunut olemaan juuri silloin ylimääräisiä henkilöitä. On se joskus jännää. Tässä tapauksessa syynä oli kyllä kokemuksen puute suuren näyttelyn pystyttämisessä.

Olin onnistunut  saamaan  hyväksytyksi mustavalko kuviani  Intiassa olevaan kansainväliseen valokuvanäyttelyyn. Aikanaan sain sieltä vahvistuksen hyväksytyistä tulleista kuvista. Tiedossani oli myöskin näyttelyn ajankohta. Jäin luottavaisesti odottamaan kuvien palautusta aikanaan. Vaan eipä alkanut kuulumaan takaisin. Joskus vuoden päästä tuli sitten kortti, että maanjäristys oli tuhonnut osan näyttelykuvista. Ajattelin, että se siitä sitten. Myöhemmin yllätyin kun kerran sain postista paketinnouto ilmoituksen. Kävin hakemassa ja sehän oli se Intian paketti jonka palautumisesta olin jo luopunut.  Pakkaus oli juuri sen näköinen kuin olisi jyrän alle joutunut. Kuvat olivat ”entisiä” sillä kuitenkaan ei ollut väliä. Oli vaan mukava tunne saada paketti maanjäristyksen jäljiltä. Missä lie kulkenut ennen kotiutumista.

Mutkan kautta suoraan
Teuvo Savastola

Asuin 1950-luvulla erään nuoren räväkkäluonteisen optikon naapurina. Pelasimme paljon sulkapalloa ja teimme yhdessä pitkiä pyöräretkiä kamerat kaulassa. Minulla oli Flexaret-peilikamera ja hänellä Voigtländer-kinokone. Maltoimme aina odottaa toisiamme kun sama kuvauskohde ei kiinnostanut molempia. Mieleeni on jäänyt tapaus kun kerran sihtailin omaa aihettani ja hän ahmi metsävaapukoita. Kysyin että etkö katso marjojen sisälle jos siellä on vaikka matoja. Hän totesi siihen vain, että tuleepahan päivän liha -annos samalla jotta jaksaa polkea kotiakin. – Kuvat teetimme silloin vielä alan liikkeissä.  Mutta eräänä iltana optikko huusi aidan yli että oli ostanut suurennuskoneen tykötarpeineen.” Tuletko kaveriksi niin yritetään suurentaa muutama kuva ? ”.  Minä   suostuin heti, todeten että en vain tiedä mitään työtavoista. No, työ tekijäänsä neuvoo hän jatkoi. Asensimme välineistön omakotitalon vessaan, peitimme sen ikkunan pahvilla ja saimme sotkettua ”liemet” keittiössä pakkauksen mukana seuranneiden ohjeiden mukaan.

Ongelmaksi muodostui punainen valo, lamppu kun oli jäänyt ostamatta. No ei muuta kuin punaista kreppipaperia vessan lampun ympärille ja vielä lasten punainen leikkiämpäri päälle. Pitäisi punaista riittää. Tuumin että teidän talohan tässä sitten palaa jos huono tuuri käy. Kyllä lamppu ehditään sammuttaa jos se kuumenee liikaa hän tuumi.

Ja niin sitten ahtauduimme miehissä vessaan, missä oli niin ahdasta että kääntymään emme sopineet. Ovi vain takalukkoon ja ei kun suurentamaan. Punainen valomme oli niin himmeä että negatiivin löytämiseksi piti jo avata ovi. Saimme negatiivin lopulta koneeseen ja tarkennuskin onnistui. Valotusajoista ei ollut harmaata aavistustakaan. Eipä sen puoleen, ilman valotusmittaria ne otettiin kuvatkin siihen aikaan aivan ”sormituntumaan” perustuen. Valotimme postikortin kokoisen paperin kerrallaan ja laskimme ääneen lukusanoja kun kellon viisareita emme nähneet millään. En muista montako yritystä teimme, mutta aina oli tuloksena sysimusta paperi, eli kuvasta ei ollut tietoakaan. Vessassa oli niin kuuma että hikipisarat valuivat otsalta. Mukana saattoi olla  tuskanhikeäkin kun tulosta ei syntynyt. Ihmettelimme siinä samassa että miten ne litkut olivat niin kirpeän hajuisia, mutta ajattelimme että periksi ei anneta. Tämä asenne oli muuten leimaa-antava kaikessa toiminnassa sodanjälkeisessä yhteiskunnassa.

Mutta toisin kävi. Pakko oli keskeyttää hommat kun silmiä kirveli niin vietävästi, ja olisi tehnyt mieli hypätä järveen vilvoittelemaan. No – eihän mitä, se punainen kreppipaperi siellä ämpärin sisällä kärysi täyttä päätä. Yhtenä salamana kaverini repäisi pimennyspahvin ikkunasta, tempaisi se auki, kiskaisi koko punaisen hökötyksen irti katosta ja paiskasi sen ikkunasta pellolle. Haukoimme raitista ilmaa keuhkoihimme ja elämä alkoi taas valjeta. Totesimme kaiken kommelluksen jälkeen ettei tämä näin vaikeaa voi olla, yhden valokuvan suurentaminen. Päätimme etsiä kirjastosta valokuvien teko-oppaan ja lukea sen ennen seuraavaa yritystä.  Eiköhän sitten päästä eteenpäin. Kameraseuran olemassaolosta paikkakunnalla ei ollut tietoakaan. Onhan se saattanut ollakin olemassa, mutta minkäänlaista seuran näkyvyyttä ulospäin emme olleet havainneet. Että näin se alkoi – valokuvan suurentaminen.

Muistelmia matkan varrelta Kouvolan kameraseurasta
Arto Sulanen

Liityin kameraseuraan joko v. 1974 syksyllä tai 1975 kevättalvella. Olin silloin vetämässä Kouvolan kansalaisopiston puupiiriä kankaan koululla. Piirissäni oli jäsenenä tuolloin kameraseurasta mm. Irma Kanninen ja Kimmo Vilen. Kimmo Vilen rakensi erään toisen henkilön kanssa amerikkalaisten ohjeiden mukaan vanerilevystä palkkikameraa. Tuolloin tuli selville, että olen valokuvannut ”pienen ikäni”. Silloin Irma Kanninen sai houkuteltua minut seuran jäseneksi. Seuran kuukausikokoukset pidettiin tuolloin Kaupungintalon kerhohuone II:ssa. Kotiuduin pian porukaan. En muista kuka silloin oli puheenjohtajana, mutta tuli tuntemaan  monet tasokkaat kuvaajat. Heistä muutamia mainitakseni; Raimo Sävilä, Raution pariskunta, Jouko Heikkilä, Kalevi Pihkala, Pertti Utriainen, Paavo Pietilä, Tero Koski.

Myöhemmin tutustuin myös Hyttisen Lasseen, Pirkko Wenelliin (nyk. Porkka), Mettälän Kalleen, Korhoseen joka nykyisin toimii Kouvolan Sanomien konsernin Etelä – Kymenlaakson päässä kuvaajana, Lehtivarjon Tarjaan, Huovilan Timoon, Kaj Niemeen, Kalevi Toukkariin sekä moneen muuhun aktiiviin nykyisistä kuvaajista puhumattakaan.  (ALKUUN)

Haluan nostaa muutaman henkilön esiin, jotka ovat jääneet erityisesti mieleen. Osa heistä oli armottomia uurastajia seuratoiminnassa kuvaamisen ja kuvanteon lisäksi. Tällaisia olivat ennen kaikkea perhe Rautio. Heillä oli aina jotakin uutta annettavaa muille. Eräs henkilö on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, Hän oli Kalevi Toukkari. Hän toimi aluksi tausta voimissa erittäin aktiivisena yleismiehenä. Puheenjohtaja kaudellakin hän ehti jokaiseen tapahtumaan ja tempaukseen mukaan. Monelle seuralaiselle on jäänyt muistiin ennen kaikkea hänen taitonsa käsitellä niin nuoria kuin vanhojakin jäseniä. Oli tapahtuma mikä tahansa, aina hän muisti myös nuorimmat. Liekö kaikki johtunut Kalevin partiohenkisyydestä vai perhepiiristä. Olimme sitten kuvausretkellä Pohjois-Valkealassa, Repovedellä tai Puhjonrannassa kuvauspohjaisella luontopolulla ja kotaillassa niin aina Kalevin kontista löytyi jotakin yllättävää vaimonsa leivonnaisia tai muurikkaletun tekoaineita ym.

Raimo Sävilän muistan erittäin vahvasta mukanaolosta ja erittäin pitkäaikaisesta seura – aktiivisuudesta, johon olen voinut aina luottaa varsinkin puheenjohtajakaudellani. Kaksi muutakin henkilöä muistan suurella lämmöllä: Tero Koski ja Paavo Pietilä, Heihin on voinut luottaa kun kyseessä on jonkun projektin toteutus. Onneksi puheenjohtajakaudellani on myös viimeaikoina toiminnassa mukana tällaisia henkilöitä. Heistä muutamia mainitakseni: Teuvo Savastola, Marjo Ikäheimonen, Pekka Voutilainen. On monia joita haluaisin tuoda esiin mutta luettelosta tulisi liian pitkä. Toivon etten ole ketään loukannut.

Muotokuvausilta v. 1961; Faina Ihatsu ja Sirpa Suikki